Bea se casó

0

Bea, Beatriz Aza Gómes trabajó como maestra de la Escuela Primaria de Hyvinkäänkylä el otoño del año 2002 y la Beatriz de Soriaprimavera del año 2003. Sus alumnos de esta temporada ya habrán encontrado su propia vida o todavía estarán estudiando algo. Yo pensaría que mantengan su maestra amable del inglés muy bien guardada en su memoria. Ahora en la ciudad Soria, 200 kilómetros al noreste de Madrid, donde vive y trabaja, tiene alumnos de la misma edad que antes aquí en Finlandia.

Bea nos visitó varias veces en nuestro club. Era una temporada muy activa y acogedora para nosotros en Rinteentalo. Una vez cuando hablamos de México, estaba acompañada de su amiga española. Gracias a su ayuda y nuestra iniciativa Hyvinkään opisto organizó un Club español, donde la gente venía para charlar y practicar su español y todos ellos no eran miembros de nuestra asociación.2854_Vuosikokous 2003

Muchas veces pasando los años nos hemos mandado cartas o correos electrónicos, y no solamente para Navidad. La felicitación por el Feliz Año Nuevo incluyó una novedad sorprendente. Bea Aza se casó en noviembre del año 2014 y con su novio ha pasado una luna de miel en la Nueva Zeelandia.

En Nueva Zelanda
Disfrutandose de su luna de miel en la Nueva Zeelandia: El Glaciar de Franz Josef en la Nueva Zeelandia se situa al sur del ecuador a misma distancia como Madrid al norte del mismo aunque al otro lado del globo

La Asociación de Amistad Hispano-Finlandesa quiere desearle muchísima suerte a Bea Aza en su matrimonio. Todos sus alumnos, colegas y amigos también quieren desearle a ella lo mismo de todo su corazón.

Olli

Jamaika

0

Jamaika – 99. maa

Jutun valokuvat ovat Raili Honkasen, kartat Googlen.  Teksti Railin kertomuksesta muokaten Olli Laitinen.

Raili Honkanen kertoi Hyvinkään seudun Espanjan ystävien vuosikokouksessa 22. helmikuuta 2015 matkastaan Jamaikalle. Se oli hänen matkojensa 99. maa. Seuran matkalaisten ryhmä tunsi valloittaneensa viimeisen Karibian saarivaltioista.  Kolumbus oli valloittanut sen toisella matkallaan Atlantin yli vuonna 1494.  Hänen laivansa oli noussut maihin 511 vuotta aiemmin lähelle matkalaisten hotellia Montego Bayssa. Noin 160 vuotta myöhemmin englantilaiset valloittivat saaren.

Jamaican topografia
Jamaican topografia

Kolumbus kävi saarella mennen tullen.  Toinen paikka on nykyiseltä nimeltään Discovery Bay melkein tarkalleen saaren pohjoisrannan keskellä.  Kolumbuksen aikana paikan nimenä oli Andalucia la Nueva.

Jo espanjalaiset olivat tuoneet saarelle mustia orjiksensa Afrikasta ja englantilaisten siirtomaa-aikana heitä tuli lisää.  Jamaika oli Euroopan ja Amerikan välisen liikenteen välisatama.  Sinne tuotiin mustia ja sieltä vietiin maan tuotteita, erikoisesti sokeria.

Jamaika on säilynyt Karibian afrikkalaisimpana saarena.  Sen 2,93 miljoonaisesta väestöstä yli 90 % on tummaihoisia ja 6 % mulatteja. Loput ovat valkoihoisia, kiinalaisia ja intialaisia.

Vuodesta 1962 lähtien Jamaika on ollut itsenäinen valtio, parlamentaarinen, perustuslaillinen monarkia.  Se on osa Brittiläistä Kansainyhteisöä hallitsijanaan kuningatar Elisabeth II, jota saarella edustaa kenraalikuvernööri.  Käytännössä maata johtaa pääministeri.

Alumiinin raaka-aineeksi louhittu bauksiitti toi vaurautta maan itsenäisyyden alkuvuosina, mutta nykyisin valuuttatulot tulevat palvelusektorilta, lähinnä matkailusta.

Tiestö ja kaupungit
Jamaikan tiet ja kaupungit

Kotoperäisiä lintuja

Jalohaikara
Jalohaikaraa sanotaan Karibialla lehmähaikaraksi.

Jamaikalla on useita kotoperäisiä lintuja ja muita eläimiä.  Jamaikan pyrstökolibri on maan kansallislintu. Kolibrin näkee siellä mettä imemässä paikallisista torvikukista taitavasti ilmassa paikallaan pysyen. Taitaa olla parempi lentäjä kuin helikopteri.

Keltanokkainen jalohaikara (lehmähaikara) elää kyllä muuallakin Karibian alueella.  Täällä se on kotiutunut hotelliympäristöön kerjäämään herkkupaloja, mutta ei huoli kasviksia. Paikallisen lisänimensä se on saanut tavastaan ratsastaa lehmien selässä nokkimassa sieltä syötävää.

Jamaikan rommi

Rommitehtaalle menossa. Jamaica Rum since 1749.
Rommitehtaalle menossa. Jamaica Rum since 1749.

Mehupuristin

Jamaikalainen sokeriruokorommi on tuttu maineeltaan ja monille myös maultaan. Sitä on valmistettu näissä tehtaissa vuodesta 1749 alkaen. Sokeriruo’osta, joka 500 vuotta sitten tuotiin Karibian alueelle on muodostunut Jamaikalla teollisuus, jota alkuun pyörittivät aasit ja orjat, nyt taiten johdetut teollisuuslaitokset.
Turistit saavat kokeilla mehupuristimen pyörittämistä aasin levätessä ja lopuksi maistaa makeata mehua.

Musta joki – Black River

059_Black River

Mangroven ilmajuuria.

Kohtaaminen Mustalla joella
Kohtaaminen Mustalla joella

Jamaikan saarella virtaa yli 120 jokea, jotka kulkevat vuorilta rannikkoja kohden muuttuen koskiksi, varsinkin rankkasateiden jälkeen. Tärkeimpiä jokia ovat Minho, Cobre ja Yallahs. Black River on toiseksi pisin.  Sen nimi viittaa proosallisesti maatuvien ainesten aiheuttamaan veden tummuuteen. Joen rämeiköillä elää yli 100  lintulajia.

Jokivarren Mangrove-puut riiputtavat ilmajuuriansa veteen ja joen pohjaan ja leviävät sillä tavoin.  Herääkin kysymys, onko joki säilynyt tai säilyykö vilkkaan katamaraaniliikenteen mahdollisuus joella ilman raivauksia.

Joki laskee saaren etelärannalle ja sinne on muodostunut samanniminen kaupunki.

Krokovaakuna

Joen ja sen eläimistön tärkeyttä osoittanee siellä elävän krokotiilin pääsy Jamaikan vaakunan ylimmäksi kuvioksi. Metrin mittaisen otuksen tuttavallinen käyttäytyminen joessa sai matkaajan epäilemään, että kroko elää turistien ruokinnalla.

Maaseuturetki

Kyläkauppa, parturi, koti ja koulu.

KilipukkiKyläkaupassa oli tarjolla vain juomia ja karkkeja, ei ruokatavaroita.  Pihalla katseli vieraita utelias kilipukki. – Oliko se turisteja vai paikallisia ihmisiä varten?


 

Parturi

Parturin liiketalo

Parturin talossa oli kaksi huonetta, miehille ja naisille.  Kalustus hyvin yksinkertainen, tuoli, seinähyllyllä muutama pullo. Hiusten pesupaikka eri huoneessa. Hinnat 30–40 $.  Tuntuu, että monella paikallisella ei ollut varaa sinne mennä istumaan ja turisteja se ei houkutellut.

Yksityiskodissa  oli kaksi makuuhuonetta ja kolme metriä leveät sängyt.  Muu varustelu hyvin yksinkertaista.  Huomiota herätti seinien yläosan avoimuus.  Sieltä paistoi sisälle aurinko ja varmaan voivat lentää seuraksi pikkulinnut ja hyönteiset.  Ikäviä hyönteisiä saarella ei tuntunut kuitenkaan paljon olevan.


Koulu

Esikoululaisia

Kaikilla koululaisilla oli koulupuvut, kuvan päiväkotilaisilla hyvin värikkäät – isommilla 7–12 -vuotiailla  yksinkertaisemmat. Pitkän koulutalon toisessa päässä ovat 7–12 -vuotiaat peruskoululaiset.  Koulutalon seinällä näkyy presidentti Lincolnin kuva. Kuka on toinen? Onkohan koulutalossa ilmastointi?

Koulun varustelu tuntui puutteelliselta suomalaiseen kouluun tottuneelle. Kolmasluokkalaisilla oli hiekkalaatikko, mihin he piirsivät ja laskivat.  Opettajaa varten oli vihreä liitutaulu.  Laskemisessa olivat apuna värikkäät pullonkorkit.  Vieraat jättivät koululaisille värikyniä.

Koulutalo

Opetuskielenä on englanti.  Koululla sai vieras käsityksen, että paikallista kieltä ei kirjoiteta.  Sen pohjana on espanja ja muut kielet, varmaan englanti.  Toisaalta kerrotaan, että Jamaikalla puhutaan kreolin kieltä ja sen puhujat pitävät sitä englannin murteena.


 

Loppukeskustelu

Matkakertomus herätti runsaasti kysymyksiä.  Mihin suurten hotelliketjujen voitot menevät?  oli yksi kysymys.  Jamaikalaisten keskiansio on 350 euroa. Hotellien henkilökunnan palkat eivät liene kovin paljon korkeammat, mutta heillä ovat etunaan juomarahat. Niitähän muissa ammateissa ei juuri saada. Tuovatko hotellit maahan hyvinvointia vai eriarvoisuutta.  Asia selvisi varsin pitkälle Seura-lehden käyttämän hotellin osalta Internet-hausta
http://www.welt.de/reise/article3350676/Die-Familie-Riu-Pioniere-des-Massentourismus.html

Kukkalaite hotellin aulassa.
Kukkalaite hotellin aulassa.

Tämän hotelliketjun toiminta alkoi jo 1953, jolloin Luis Riu perheineen osti Mallorcalta hotellin.  Siitä alkoi massaturismin kehitys vailla vertaansa.  Viime vuonna RIU Hotels & Resorts tuotti yli miljardin euron, sillä oli melkein 75000 hotellipaikka ja se työllisti 21500 yhteistyökumppania. Ei siis mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin – tai päinvastoin.

Uima-allastatjoilu
Uima-allastarjoilu kelluville pöydille.

Hotelleissa nauttivat lomastaan tuhannet ihmiset eri puolilta maailmaa ilmeisesti heille sopivaan hintaan.  Uima-altaat ja lämmin ilmasto antavat vireyttä ohjatussa vesivoimistelussa myös monille suomalaisille.  Siitä näimme Railin kuvissa monia iloisia esimerkkejä. Niissä oli paljon kukkia, veistoksia, paikallisia puita.  Tässä näette vain pienen osan.  Matkakertomukset ovat parhaimmillaan Espanjan ystävien kokouksissa. Siellä voi kuulla kertojan äänen ja esittää kysymyksiä.

Viimeisen illan kaihoisa auringonlasku Karibianmereen.
Viimeisen illan kaihoisa auringonlasku Karibianmereen.

Andalusia

0
Torreblancan rantanäkymä aamun valjetessa
Torreblancan rantanäkymä aamun valjetessa

 

Andalucía

Vieja tierra del Sur

salpicada de olivos de color ceniciento,

con torcidas callejas

de cal o plazas donde trasmina su embeleso

el florido jasmín,

tierra de viñas conracimos como el sueño

dorado de algún dios,

bodegas en que esconde su ambarino secreto

un vino secular.

Allí beber es rito, un divino deseo.

Llanos compos de sol

cruzados por manadas de bravos toros negros

que hostigas caballistas

entre nubes de polvo y sonar de cencerros,

pitones y garrochas,

la testuz contra el palo lidiando en feroz duelo.

Luciente soledad

donde un zagal adviene en el toreo diestro,

y ensaya una verónica,

o da un lance ceñido, temblando bien, muy lento,

qué gracia en el capote,

con qué delicadeza se forja allá un torero.

Azulada alegría

es aquel mar, océano de luz, cálido viento

por la playa arenosa,

y veleros de plata sobre un azul fuego,

ríen los pescadores

y echan al mar las redes con ademán risueño,

saltan los boquerones

plateados, los peces relampaguean frescos,

el marisco sabroso

de coral irisado, calamar de humos negro.

Brillan los miradores

y blancas azoteas de las casas del puerto.

Tierra del Sur, te dicen

perezosa, y te afanas duramente en silencio,

te llaman charladora,

y en tus hombres callados la pena va por dentro.

Dejas la vida pase

sin sentir, desdeñosa de lo fugaz del tiempo,

razas y siglos vuelan,

efímero es el hombre y su dolor eterno,

y el hambre y la pobreza

y lágrimas de sangre que va tragando el pueblo.

Cantando te redimes,

para poco decir, qué profundo lamento.

Juan Ruiz Peña

Andalusia

Vanha etelän maa,

tuhkanharmaiden oliivipuiden pilkuttama,

sen kuluneet kalkitut kujanteet,

kukkivan jasmiinin humalluttamat aukiot,

viiniköynnösten maa,

kuin jonkun jumalan kultaamassa unessa,

viinikellarit, jotka meripihkan lailla kätkevät

vuosisataisen viinin salaisuuden.

Siellä juominen on rituaali,

jumalallinen toive.

Aurinkoiset peltoaukeat,

mustien villien härkien polkemat,

joita ajetaan ratsain

keskeltä pölypilvien,

torvien karjankellojen

ja sauvojen säestäminä,

härkien ja paimensauvojen kaksintaistelussa.

Ilmeinen yksinäisyys,

jossa nuoresta paimenesta kasvaa

härkätaistelija

levittäen viitan tai antaen harkiten hitaasti

miekan iskun arvokkaasti.

Miten hienosti syntyykään torero.

Sininen ilo,

se on tuo meri,

valon valtameri,

hiekkarannan lämmin tuuli,

ja sinihehkun päällä hopeiset purjeet,

nauravat kalastajat

heittäen iloisesti

mereen verkot.

Sardellit hyppivät

hopeisina välkkyen

vilkkaasti

herkulliset äyriäiset

loistaen kuin koralli

mustan musteen mustakala.

Loistavat sataman talojen

valkoiset terassit ja erkkerit.

Etelän maa, sinua moittivat laiskaksi

ja hiljaa vaikenet

ja kärsit,

sinua moittivat lörpöksi

ja hiljaiset miehesi vaikenevat surunsa.

Annat elämän soljua huomaamatta,

viis veisaat ajankulusta.

Sukupolvet ja vuosisadat

kuluvat,

on ihmiselo lyhyt

ja sen ainainen tuska

ja nälkä ja köyhyys

ja veriset kyyneleet,

joita kansa nieleskelee.

Laulaen saat vapauden.

Vaikka ei se autakaan,

olen syvästi pahoillani.

Juan Ruiz Peña
(suomentanut Risto Kangas, Copyright)

¿Qué te digo?

0
Torre Blanca
Torreblancan aamu

 

¿Qué te digo?

Tú mi vida
tú mi mar
tú y tu agua
te puedo encontrar
por todas partes del mundo
soy tuyo.

Tú y tus medusas
tengo que cuidarme
de tus cosas venenas
no quiero equivocarme
y caer en tus manos
sin certeza
de que no hayan secretos.

una medusa tuya quema,
no hay una sin otra.
Una mentira tuya
¿Que qué?
Si hay una,
hay otra sin duda.

¿Qué te digo yo?
Si no me digas ya,
si no me mentiste,
cuando me dijiste,
que ya no me quieras ver
¿Qué tengo que hacer?

Tú eres mi mar
mi mundo entero
quiero pensar
que un día bonito
me ya digas
”Te amo,
te quiero”.

Yo soy tu playa,
tú mi mar.
Yo tu arena,
tú las olas,
tú el agua,
yo el suelo.
Nada más necesitas,
nada más yo tampoco.

No quieres otras playas,
yo soy la única,
que necesitas,
que me das
abrazos
con tus olas,
con tu agua me acaricias.

Risto Kangas

Copyright

Mitä minä sinulle sanoisin?

Sinä elämäni,
sinä mereni,
sinä ja vetesi,
sinut löydän
mistä vaan.
Olen sinun.

Sinä ja meduusasi,
sinun myrkkyjäsi
minun pitää varoa.
En halua erehtyä,
sinun armoillesi päätyä,
ilman varmuutta,
tietämättä salaisuuksiasi.

Yksikin meduusasi polttaa.
Ei ole yhtä ilman toista.
Yksikin valhe.
Että mitä?
Ei yhtä ilman toista.
Valhetta!

Mitä sinulle sanon?
Etkö jo kertoisi,
että valhetta se oli,
kun sanoit,
ettet enää minua nähdä tahtoisi.
Mitä enää voin?

Sinä olet minun mereni,
minun maailmani.
Mietin,
ehkä koittaa päivä kaunein,
kun sanot
”Rakkaani!”

Minä olen sinun rantasi,
sinä minun mereni,
minä hiekkasi,
sinä aaltoni, veteni.
Minä maa,
et muuta tarvitse,
en niin minäkään.

Et tarvitse muita rantoja,
minä ainoa olen,
jota aalloillasi
halaat,
vedelläsi
hyväilet.

Risto Kangas

Copyright

Boquerona

0

Málagan helmikuun karnevaaleissa on aina mukana boquerona, joka sitten lopuksi viedään rantaan ja poltetaan.

boqueron
Málagan karnevaalien boqueron

Mi boquerona

Ay, mi boquerona
no te dejo sola
yo te quiero
a mis brazos
yo te amo
en mis manos

Te quiero comer
eso quiero hacer
nadie me puede parar.
Yo te oigo cantar
y mi nombre mencionar
sin parar, sin parar.

Eres tan suave
una mujer linda.
No se puede
beber de tu boca
comer de tus lábios
ver de tus ojos,
lo que hay allá,
detras de la valla.

Ojalá yo fuera un tiburón.
De ellos hay un montón.
Yo te tuviera en mi boca,
yo así te besaría
que me nunca dejarías
sin sentirte arrepentida
quizá un poco confundida
pero feliz y convencida
de que de verdad me amas
no hay otra, no hay otro camino atrás.

Copyright
Risto Kangas

Voi sardelliä

Voi sardelliä
sua en yksin jätä.
Sinua haluan helliä,
kanssasi kelliä,
sinua syliini puristaa,
suuhuni rutistaa.

Sinua haluan syödä,
kaiken yötä.
Pysäytä ei mikään meitä.
Kuulen jo säveleitä,
sinun laulusi myötä.

Olet niin pehmeä,
niin suloisen sievä.
Ei sinua vielä,
voi suuhunsa viedä,
huuliltasi syödä,
silmistäsi nähdä,
mitä on niiden takana,
ihanko ilme vakava.

Olisinpa iso hai,
niitä paljon on kai.
Ottaisin sinut suuhun,
suukon suuhun.
Et sitä katuisi,
minua ikinä jättäisi.
Sekoisitko siitä?
Mitä siitä!
Tietäisit
minua sietäisit.
Rakasta, rakasta!
Ei ole toista,
rakkautta moista.

Copyright
Risto Kangas